VVA.

Muuton tuoksinassa ihka uusi lempipipo katosi, tavarat saatiin varastoihin ja minusta tuli asunnoton toistaiseksi. Tuntuu oudolta ja erikoiselta, hämmentyneeltä ja ehkä vähän ankealta ja epämukavaltakin. Onneksi ylenpalttinen epätietoisuus jatkuu enää alle kaksi kuukautta, sitten selviää, missä ensi talveni vietän ja se, mistä päin seuraava koti mahdollisesti löytyy.

Sylin tarve.

Yksi blogikirjoitus ja ystävän maininta halitarpeisesta lapsestaan. Ei siihen muuta tarvittu, että syli-ikävissäni tirautin pienet itkut. Astioita laatikkoon pakatessani jäin miettimään asiaa tarkemminkin. Lapsuudenkodissa halattiin päivittäin, lukioaikana ystävien kanssa halattiin ja hierottiin hartioita. Tampereen ystävien kanssa halataan myös, ainakin silloin tällöin. Mutta nykyinen ystäväpiiri ei ole halailevaa sorttia. Tai ehkä onkin, mutta halaaminen ei vain ole luonteva osa arkea, kun nähdään monen tunnin ajan päivittäin. Yksi tuttu diakoni käy työnsä puolesta silittämässä vanhuksia laitoksissa, mutta minä mietni sitä, kuka silittäisi yksin asuvaa, yksin elävää opiskelijaa? Koskettaminen on hyväksyntää ja välittämistä, turvallisuutta ja huolenpitoa. Ei liene sattumaa, että esimerkiksi Intian daliteja, kastittomia, on kutsuttu myös koskemattomiksi. Ilman kosketusta koen oloni jotenkin irralliseksi, ei niinkään vapaaksi ja irralliseksi, vaan ulkopuoliseksi ja irralliseksi.

Lähtö lähenee.

Anteeksi pitkä hiljaisuus. P soitti tänään kertoakseen Islannista ja kysyi, miltä tyhjä koti tuntuu. Sanoin, että aika aikaansa kutakin ja nyt tuntuu hyvältä lähteä. Tänään vietiin toinen muuttokuorma ja jäljellä on enää vain sälää, jonka lajitteluun, varastointiin ja pois lahjoittamiseen on aikaa viikko. Neljän naisen voimin puolikkaan kaksion verran tavaraa muutettiin naapurikaupungin varastoon kolmessa tunnissa ja viidessätoista minuutissa. Miehiäkin piti tulla, mutta kummisedän lapsenlapsi kuuluu niihin pääsiäisviikolla hukkuneisiin ja M sai kevätflunssan. Hyvin hoitui näilläkin voimin. Viikon retkeilen vielä kotona, sitten kaksi viikkoa ystävien kodeissa ja sitten tuhoan ilmastoa Euroopassa. Ensimmäinen yösija on varattu Kööpenhaminasta, seuraavat järjestynevät ystävien luota Manner-Tanskasta, sitten suuntaan viikoksi Islantiin ja sieltä Kööpenhaminen kautta Ruotsiin. Tuntuu hyvältä pakata rinkat ja matkustaa kevyesti ja pahalta käytännön järjestelyiden hankaluus, kun tavaroiden pakkaamisen pitää olla suunnitelmallista, jotta ne saa kesän taitekohdissa simppelisti mukaansa seuraavalle etapille.