Toisella puolella palloa.

Puisto Tokiossa

Vasta parin viime päivän aikana olen havahtunut ajattelemaan, ettei ole niin kovin montaa viikkoa siitä, kun palasin Japanista, jossa nyt on täysi kaaos päällä. Uutismylläkänkin aikana olen halunnut tuudittautua ystäväni paikan päältä kirjoittamiin Facebook-päivityksiin, jotka varsinkin aluksi antoivat huomattavan valoisan kuvan tilanteesta Tokiossa. Viime päivinä ystäväni on kuitenkin vaikuttanut huolestuneemmalta ja onkin nyt lähdössä takaisin Suomeen. Toivon kovasti, että Japani pääsee jaloilleen ja A. voisi vielä palata ennen vaihtovuotensa loppua. Nyt on kuitenkin tärkeintä olla kädet ristissä, että hän saa lipun johonkin kulkuneuvoon, jolla pääsee lentokentälle. Tavallisesti parissa tunnissa taittuvaan matkaan hän on nyt varannut yli vuorokauden. Ajatukseni ovat Japanissa.

VK 600:3

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Erään kirjeen tarina.

Apteekintäti N meni vaihtoon Pariisiin kevätlukukaudeksi ja suurimmaksi haasteeksi itse opintojen ohella on osoittautunut postin kulku. Pariisissa kusti polkee vain, jos siltä tuntuu ja tähän mennessä ystävänpäiväkortin höysteenä ollut salmiakkisuklaalevy on joutunut parempiin suihin (liekö osanneet arvostaa levyä haukattuaan?) samoin kuin graduahdistukseen lähetetty karamellilähetys. Yksi isompi paketti löysi tiensä perille koko taloyhtiön yhteisen (!) postilaatikon kautta, mutta jännittävin tarina lienee kuitenkin ollut kuvan kirjeellä. Sen matka alkoi 21.1. Tokiosta, jossa kirjoitin kuoreen palautusosoitteeksi oman kotiosoitteeni Suomessa, sillä "eihän sitä nyt palauttaa kannata, kun en kuitenkaan ole täällä Japanissa enää". No, kirjettä ei koskaan kuulunut, mutta

tättädää! avattu kirjekuori, jossa oli kortti ja Totoro-kangasnenäliina tallella.