Apteekintäti N meni vaihtoon Pariisiin kevätlukukaudeksi ja suurimmaksi haasteeksi itse opintojen ohella on osoittautunut postin kulku. Pariisissa kusti polkee vain, jos siltä tuntuu ja tähän mennessä ystävänpäiväkortin höysteenä ollut salmiakkisuklaalevy on joutunut parempiin suihin (liekö osanneet arvostaa levyä haukattuaan?) samoin kuin graduahdistukseen lähetetty karamellilähetys. Yksi isompi paketti löysi tiensä perille koko taloyhtiön yhteisen (!) postilaatikon kautta, mutta jännittävin tarina lienee kuitenkin ollut kuvan kirjeellä. Sen matka alkoi 21.1. Tokiosta, jossa kirjoitin kuoreen palautusosoitteeksi oman kotiosoitteeni Suomessa, sillä "eihän sitä nyt palauttaa kannata, kun en kuitenkaan ole täällä Japanissa enää". No, kirjettä ei koskaan kuulunut, mutta
tättädää! avattu kirjekuori, jossa oli kortti ja Totoro-kangasnenäliina tallella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti